Yleensä pienikokoiset maalivahdit ovat teknisiä ja nopeita. He ovat hyviä lähitorjunnoissa ja 1v1 tilanteissa, mutta ongelmia on yleensä keskityspalloissa. Jos joukkueessa on pitkiä ja hyviä pääpelaajia toppareina, niin tällä voidaan pelastaa paljon.
Lyhyen maalivahdin on harjoitettava
- voimakas ylävaratalo, jotta pystyy kamppailemaan keskityspalloista
- pystyttävä ottamaan pallo mahdollisimman korkealta: harjoituksissa varmistetaan että kädet ovat mahdollisimman suorana keskityspalloissa
- maalivahti liikkuu mahdollisimman nopeasti keskityspalloihin ja muihin eteen, sivulle, taakse tuleviin palloihin.
- hallittava hyvin liikkumis- ja hyppytekniikat ja
- osattava käyttää joukkueen pitempiä pelaajia hyväksi erikoistilanteissa.
Maalivahdin korkealta kiinniottamista auttavat liikkuvat lavat. Kuvan tilanteessa olisi lisäksi voinut käyttää toisen polven liikettä tuomaan lisäkorkeutta. Valkoinen puolustaja on päästänyt punaisen hyökkääjän etupuoleltaan maalivahdin viereen.
Punainen hyökkääjä on vapaana maalivahdin edessä ja estää kulman jälkeistä torjuntatilannetta. Maalivahdin pitäisi nopealla liikkeellä tempaista itsensä etupuolelle tai käyttää puolustajaa sitomaan hyökkääjään.
Leveä jalka-asento vai hartianlevyinen
Kirjallisuudessa kerrotaan lähes aina hartianlevyisestä asennosta. Kuitenkin jo Suomen veikkausliigassa käyttävät leveää jalka-asentoa, koska laukaukset tulevat niin kovaa ettei etuaskelta ehdi ottaa. Mielestäni kuitenkin lyhyiden maalivahtien ja naisten olisi keskityttävä hyvään sivuttaisliikkumiseen ja etuaskeleen käyttöön.