12…/2015
Joulukuu on jatkunut sateisena ja mökkipäivät ovat olleet vähissä. Molemmat juhannuspuut ovat kaadettu ovenpielestä ja kovin autiolta näyttää. Kannot tulevat muistuttamaan menneistä vuosia. Tämä kilometrin mittainen jokihaara on jälleen lähes tulvakorkeudessa lumien sulaessa. Stadinkoirakin näyttää viihtyvän periferiassa paremmin.
11…/2015
Tuttavani U-P.G harrastelee sukututkimusta ja toimitti minulle äidin puolelta 5 sukupolven kaavion, joka kuvassa yksinkertaistettuna (klikkaa suuremmaksi). Samalla kävi ilmi, että olemme 6. polven serkut. Sarakkeessa IV-näkyy, että vävypoika on ottanut talon sukunimen.
Jos lokakuu oli kuiva, niin sateita on tullut tälle kuulle tarpeeksi ja mökkipäivät ovat jääneet väliin. ”Kesävesi” on nyt katkaistu, joten saunavedet pitää tuoda mukanaan.Eteisen kivijalka tuettu harkoilla joiden tarkoitusta on estää mullan valumista matalasta kivijalasta sisälle ja samalla toimia lattianiskojen alustana. Lattia kasataan väliaikaisesti sillä tuulensuojalevyt ja eristeet laitetaan kesän uudelleen lähestyessä. Kuoleman kellon syömiä oli eteisen lankkujen päissä ovien kohdalla: lämpöä lienee karannut ovien kohdalta ja kosteutta tiivistynyt.
Ensimmäinen vanhoista ”juhannuskoivuista” on nyt kaadettu sähkösahalla, kun moottorisaha jäi kaupunkiin. Mutta käy se vähän hitaamminkin. Puiden ikää en pysty arvioimaan, ne ovat kuitenkin isoja kaikissa vanhoissa kuvissa. Toinen kaadettiin ensilumen tullen (21.11) ja jäljellä on risusavottaa ja puiden poisvienti. Meikäläinen citymetsuri on kyllä tykästynyt Einhellin punaiseen sähkösahaan. Nyt on Oregonin ammattilaisterä terä ja jo leikkaa paksumpaankin, kuva on Lauran pihalta. Jos metsään lähteen, niin tarvii kuitenkin vähän isomman johtokelan …
10…/2015
Lokakuun alussa tulivat ensimmäiset yöpakkaset, ja tässä vaiheessa huomaa ettei kotona ole vielä sauna- ja takkapaita. Vähemmän niitä täällä Annanollinmäellä menee talvella. Siis sahaamaan ja pilkkomaan vuosi sitten kaadettuja puita. Ja tietenkin uutta pitäisi saada tilalle. Lokakuussa on kauniita ilmoja riittänyt, onneksi työmaa ei karkaa mihinkään.
Porstua eli eteinen jouduttiin avaamaan, jotta tuvan ja porstuan välisen alahirren saa vaihdettua. Lattia oli myös tehty tapitetuilla lankuilla ja multaa jopa enemmän kuin tuvassa. Kottikärryillä siis multaa parkkipaikan täytteeksi. Multa ulottui alimmaisiin hirsiin, jotka ovatkin sitten vaihdon tarpeessa. Näinhän se vanhassa talossa on: korjattavaa ja sitten korjattavaa, jota ei ole vielä löydetty. Ja kiviä riittää taas kukkapenkkiin.
Vanhoista niskahirsistä saatiin uutta hirttä. Porstuan ja tuvan välinen kivijalka on heikkoa tekoa, sen sijaan pitkän kamari ja nykyisen keittiön välinen kivijalka oli kunnossa
9…/2015
Kun multaa ja kiviä oli saatu ulos, niin tilalle mursketta. Kapillaari-ilmiö katkaistaan kuulemma näin. Kivijalan peruskivet olivat valuneet (?) aikojen saatossa ulospäin, ja hirsien alla ei aina ollut edes kiveä. Päällimmäiset pikkukivet olivat aika heikosti paikalla, ja koska kivijalka oli lisäksi matala, niin multaa valui sisälle. Tämä korjattiin valamalla harkoista reunus, jonka ulkopuolelle tuli betonia ja kiviä. Näin pystytään ensi kesänä paikkaamaan kivijalkaa. Ryömintä tilaa tuli 35 cm, joten se on tarkoitettu vähän hoikemmille kavereille. Samoin varmistui että tuvan joen puoli pää on 10cm alempana kuin toinen. Vanhassa kuvassa (ainakin 60v) näyttää talon pää jo olleen alempana.
Koska tällä puolen hehtaarin tilalle ei ole elosuojaa (enää), niin lattialankut oli saatava talveksi sisälle. Kuolemankellon syömät täytyi poistaa lyhentämällä lattialankkuja ja veistämällä. Keväälle jää sitten eristeiden asennus. Tässä rakennuksessa riittää ainakin joskus lahonnutta puuta niille syötäväksi, mutta korjataan sitä mukaan kun kohdalle sattuu. Jospa talven aikana saisi revittyä levyt muista seinistä ja asennettua paikkausten jälkeen tuulensuojalevyt tilalle. Sitä ennen pitää kuitenkin vaihtaa hirsi eteisen ja tuvan välille. Mutta ei tässä ole kiirettä, kuten ei tämän ikäisellä tarvitse olla kuulemma vessassakaan.
8…/2015
Elokuun alku alkoi myöhästyneillä synttäreillä. Tälläkin kertaa vanhempi porukka häipyi yhä aiemmin, vain nuoret jaksoivat pitempään. Nyt siis ollaan kuudenkympin ja kuoleman välissä. Poutajakso laski Annanollinmäen ja Myllysaaren välistä pintaa ”normaalille” kesätasolle, melkein kuivin jaloin pääsisi saareen. Kasvusto joen vieren niityllä runsasta. Kukkivat putket ja horsmat ovat vaihtuneet takiaisiin. Kuihtuvat karhunputket ovat ylitse muiden.
Suomessa on lama, kun päädytään marjametsään. Omalta osaltani se lienee siis tullut. Teknologiasta huolimatta vaimo keräsi tuplamäärän.
7…/2015
Takaisin työmaalle. Tuvan lattian alta löytyneet kivistä on isoimmat upotettu viereen kaivettuun kuoppaan. Jos ne ovat siellä yli 200 vuotta olleet, niin varmaan pysyvät vieläkin. Ne kivet, jotka on jaksettu ulos vierittää ovat saaneet uudelleen sijoituspaikan rakennusten porraskivinä ja laiturin tukena joen pinnan noustessa ja askelkivinä.
Tälle kesälle on sadekuuroja riittänyt, joten letunpaistaja on niihin tottunut. Tuulta ja rakeitakin on kesäkeittiöstä nähty. Hevosten väistyessä traktorien tieltä jokaiselta maatilalta löytyi puinen tai posliininen hevonen. Tämä kirppikseltä löytynyt puuhevonen sai kevennykseksi kunniapaikan. Onhan Annanollinmäellä aina hevosia ollut, viimeinen oli äidin sedällä Josualla. Kivenheiton päässä olevassa naapurissa hevosia oli senkin jälkeen.
Juhannus 2015
Juhannussäiden piti olla heikkoja, mutta toisin kävi Tomujoella. Torstaina tuli tosin välillä kuuroja, mutta aurinkokin paisto. Kuvia voi klikata isommiksi. Perjantai aamuna 5:ltä aurinko paisto komeasti Josuan tuvan nurkalle. Juhannusurheilut lähtivät liikkeelle perinteisellä lajilla
Juhannuskoivuja ei tänäkään vuonna tarvinnut hakea, mutta vasemmanpuoleinen on varmaan syksyllä kaadettava. Sauna ja terassin korjaukset eivät ehtineet täysin valmiiksi, muttei paljon puutu. Mutta Saab ei liikahda tänäkään juhannuksena
Nälkäinen porukka odottaa pihvien valmistumista. Sekaan mahtuu ultra-tikanheittoa, krokettia ja baseball kokeiluja.
Kun käy pajassa, niin muistaa senkin olevan siivouksen tarpeessa. Lämmintä oli lauantaina teepaidalle asti.
Matkailu avartaa: käytiin läheisessä kaupungissa ihmettelemässä Korpelan voiman kalaportaita, kaloista ei vielä tiedä, mutta tukit eivät enää liiku. Löydettiin myös omaa tie ja asoy, joiden nimet oli kyllä kirjoitettu sinnepäin. Ilmankos ei ole valtion verotuksessa näkynyt
.
Sunnuntai alkoi sateisena, mutta saunavedet olivatkin huvenneet. Sateen jälkeen taas aurinkoa. Radion mukaan Oulussa satoi
…
Urheilu jatkuu, harva pääsee kesäkeittiöstä katsomaan jalkapalloa. Tosin sen verran kaukana ettei maalintekijöitä erota. Sunnuntain bravuuri on hernekeitto terästettynä jauhalihalla, sipulilla ja mausteilla. Högforssi veti hyvin kunhan piti savuluukun lähellä vetotulta jonkin aikaa. Sen sijaan grillin savupiippuun ei kaikki savu mahtunut, piipun isonnus? Kasvitieteestä syntyi väittely: onko tämä jättiläisputki? Lopulta päädyttiin kuitenkin karhunputkeen
6../2015
Vanha pelargonia on mummun akkunalla, tässä tapauksessa kesäkeittiön akkunalla. Koko kappaleen voit kuunnella tästä. Kesäkeittiötä on käytetty ahkerasti kahvipaikkana, mutta keittiö hommat odottavat edelleen kesää.
5…/2015
Toukokuun lopulla saatiin jopa 20m/s puuskia, ja ne pudottivat toisesta juhannuskoivusta osan pois. Varmaankin loput koivusta kaadetaan syksyllä ennen syysmyrskyjä pahempien vahinkojen estämiseksi.Sauna on 20 vuodessa kallistunut ja valunut alas, joten sitä nostetaan ylemmäksi. Työläs homma, kun tunkkia ei mahdu alle useimpiin kohtiin, ja kun se saa alle, niin se vajoaa pehmeään maahan. Terassit joudutaan myös nostamaan ja viimeinen osa vanhaa terassia korvataan uudella.
Muutaman lämpimän päivän aikana kesäkeittiö on saanut väriä. Rautasulfaatti ei ole vielä harmaannuttanut seiniä, mutta lopputulos lienee sama kuin viereisen aitan. Savupiiput ovat löytäneet tiensä myös katolle. Högforssia ei ole suunniteltu tällaiseen käytöön, ja netin mukaan savuttaminen onkin ko. hellan ominaisuus. Siihen löytyy kyllä netistä keinoja, joista alkutulen polttaminen savuaukon läheisyydessä lämmittämään savupiippua on tehokas. Kesän tai ainakin kevään merkiksi mainospostilaatikko ilmestyi tienvarteen toukokuun alussa
4…/2015
Tuvan lattian avaaminen on aloitettu. Alta löytyy valtavasti kiviä ja levinneet multapenkit. Ilmeisesti multaa on lisätty useasti, kun on levyttä on metristä kahteen.Kellari lienee aiemmin ollut pajon isompi. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy perunakellariin tullut tuuletusputki(?). Nyt on ajatuksena purkaa multapenkin sisempi kivireuna ja vierittää multapenkin hiekat keskelle. Joten vaimo saa rutkasti kiviä pihakoristeluun. Isommat kivet eivät kyllä yhden tai kahden miehen avulla nouse, joten saavat jäädä. Kun varsinainen kivijalka tulee näkyviin, niin päätetään sitten jatkosta.
Viimeisessä kuvassa on hirret kannettu ulos, koska yksi oli lahonnut polttokuntoon. Entisen uunin alla niin isoja kiviä, ettei niitä saa liikkeelle parilla-kolmellakaan miehellä. Syvyyttä pitäisi kuitenkin saada 20cm lisää rossipohjaa varten. Ellei sitten muuta keksitä.
3…/2015
Maaliskuu maata näyttää” ja tänä vuonna varsinkin maaliskuun alku. Joki on kevättulvassa ja pääsiäiskokko palaa ennenaikaisesti. Risut on poltettava kun tuuli on sopiva, ympäristö on kosteaa ja risut saa syttymään – helppoa se ei ollut nytkään. Lumet sitten huhtikuussa sulivat paikoilleen, joten jäidenlähtö jäi näkemättä.
2…/2015
Seinä on nyt saatu pääosin oikaistua, vaikka vielä 10cm parrut taipuvat molemmin puolin seinää. Seinä suoristettiin pulttien kiristyksellä, hakkamaalla seinää moukarilla ja myös pullotunkilla. Vertauskohtana näkyy vanha heikompi lankku seinää vasten (napauta kuvaa) . Varmaan pultteja kiristellään vielä pitkin kesää, mutta kyllä tämäkin jo riittää, eipä kaadu.
Helmikusssa jo nurmi viheriöi, takatalvea odotellessa. Josuan tupa on aurinkoisella paikalla ja etelän aurinko sulattaa nopeasti rakennuksen ympäristön. Saisikohan aikaan vesikourut tänä kesänä.
1../2015
Kaamos ja pakkaset eivät juuri innosta puuhasteluun. Kevään aikana voisi kuitenkin oikaista tämän seinän, tällä kertaa vähän paksummalla parrulla. Parikymmentä vuotta sitten koolattiin sisältä laudalla ja lastulevyllä ja ei ainakaan ole vahinkoa tehnyt. Tosin hirret ovat varsinkin ulkoa niin kuluneet että päiväkin paistaa jostain raoista ja lumi /vesi menee väleihin, joten ainakin sinne pitäisi jotain tehdä. Sisältä hirret ovat pääosin jonkilaisessa kunnossa. Hirsien välissä olevat sammaleet on sivelty päältä jollakin aineella (kalkilla?). Pitäisiköhän seinälle jotain tehdä kun kerran on auki. Lattia on toinen kysymysmerkki: pelkat lankut ovat lattialla ja alle ei eristeet oikein mahdu, pitäisi kaivaa syvemmäksi tai nostaa taloa.
