Nyt

Annanollinmäki kuvattuna tieltä. Vanhoilta ajoilta on säästynyt edustan lato ja Josuan tupa. Muutamia uudempia rakennuksia on kuitenkin mäelle ilmestynyt. Alempaan kuvaan ei kännykkä riittänyt syksyisellä ilmalla, joten täytyy ottaa uusiksi. Tosin kesällä Annanollinmäki on niin vehreää etteivät rakennukset näkyisi.

Päärakennusta kutsuimme lapsena Josuan tuvaksi, koska Josua siinä asui. Tuolloin oli hänellä käytössä kuvan vasen pääty rakennuksesta, sekä ulkorakennus ja savusauna. Hänellä oli hevonen ja muistaakseni lampaita ja autteli töikseen Enstiä Annanollin tilalla. Josuan tuvan hirret ovat kuluneet, mutta näin kesäkäytössä menevät hyvin. Talo on kengitetty kauan sitten, mutta myös monet ylempänä olevat hirret kaipaisivat vaihtoa

Matin tekemä haapainen pöytäkalusto on nyt parikymmentä vuotta ja toiminut tänä kesänä (2013) hyvänä työpöytänä. Sää on jo syönyt pöytäkalustoa ja muurahaisetkin löytäneet kotinsa.  Takana kasvaa kuitenkin puutavaraa uutta kalustoa varten.

Vanha lato siivottiin lopulta 2014 ja nostettiin maasta reippaasti ylös. Laitetiin lattia ja uusi katto kierrätyspellistä. Edellinen katto olikin jäänyt vajaaksi, joka heikensi takaseinää ja sivuhirsiä. Samoin lato tuettiin sisältä, ettei vinoutuminen lisäänny. Eiköhän se tuosta mene joitakin vuosikymmeniä.

Sauna on parikymmentä vuotta vanha Konsta-sauna, joka tuotiin paikoilleen kuorma-auton lavalla. Toinen terassi on tosin menossa. Saunavedet saatiin pitkän aikaa Jukalta, joka asuu uudessa Annanollin talossa. Terassikatoksen myötä kertyy nyt tynnyreihin riittävästi sadevettä.

Penskana tuli  polskittua joessa paljonkin, mutta nyt se on jäänyt muille halukkaille. Tänä syksynä joesa vettä on normaalia enemmän. Jo tullessa näkee Hallan sillan kohdalla (mikä lienee nimi nykyään) näkee onko vesi korkealla vai matalalla.

Pariaitta pystytettiin kesällä 2013, vaikka vielä puuttuu räystäslaudat ja vähän maalia. Pinta käsiteltiin rauta-sulfaatilla, joka tummeni yllättävän paljon ja nopeasti. Vuorilaudat muuttuivat lopuksi valkoisesta lähes mustiksi. Aitassa on majoitus ja varastotilaa, ja lämpenee nopeasti talvella. Sallin poika Olli kävi kaivamassa pohjan ja levittämässä murskeet, ja hän on muutenkin autellut vuosien varrella. Takana näkyy haapametsikkö, joka on paljon pienempi kuin Nalle Puhin puolen hehtaarin metsä.

Ladon värkit, ainakin pääosa, löytyivät Lauran kellaria siivotessa. Rautasulfaatti ei vielä tummentanut seiniä ja räystälautojen maalaus jää tulevalle kesälle. Lato toiminee jatkossa lähinnä puuhapajana.

Maikku pitää tästä hyvä huolta. Kyllähän sitä tännekin tarpeen tekee, vaikka mieluummin käyn kylällä aamukahvilla. Pienet tarpeet nyt hoituu, ainakin miehillä, minne vain.

Entinen Tomujoentie (varmaankin  Kannuskylän tie, koska sitä on pätkä edelleen käytössä) lienee mennyt joen puolelta Annnanollinmäkeä. Lapsuudessani oli tieura selvästi näkyvissä, nyt sen erottaminen on vaikeaa. Vanhassa kuvassa ei puustoa juuri ollut, mutta minun aikanani siinä on ollut haapametsikkö, josta pääosa polttopuita saadaan.

Uusin ja viimeinen Annanollin talo näkyy Annanollinmäeltä. Talo on ollut olemassa, niin kauan kuin muistan. Silloin kun asuimme siinä, niin alakertaa asui myös mummu ja enoni Erkki. Yläkertaa asui tätini Sirkan 5-henkinen perhe. Lisäksi oli hevonen, lehmiä ja lampaita. Lopuksi siinä asui vain Erkki, ja nyt taloa asustaa tätini Sallin poika Jukka.

Tässä paikassa Kallion (Väinön) kohdalla käytiin lapsen uimassa, ainakin Annanollin, Kallion ja Hovilan lapset. Vasemmalla näkyvän puuston paikalla oli silloin lammashaka. Puut ovat kasvaneet ja lapset häipyneet.