Josuan tupa on paikan toinen alkuperäisistä rakennuksista ja on saanut nimen viimeisen pysyvän asukkaansa mukaan. Joskus yli 20 vuotta sitten selviteltiin talon rakennusaikaa ja päädyttiin noin 1760, perusteita en asialle muista. Jokseenkin varma tieto lienee, että uudemman talon pystytys alkoi 1847 ja tämä rakennus on sitä vanhempi. Josuan jälkeensä talo oli tyhjänä vuosikymmeniä. Matti ja Erkki laittoivat peltikaton päreiden ja huopien päälle, joka pelasti talon. Samoim Matti tyhjensi tuvan yläpohjan ja purki tuvassa olleen vanhan uunin, joka oli kaataa pohjoisen puoleisen seinän.
.
Följäreillä estetään hirsien pullistuminen ulospäin, ja niitä löytyy useastakin kohdasta taloa. Tienpuolella tämä on onnistunut hyvin. Myöhemmin asennetuilla keveämmillä följäreillä ei saatu seiniä suoristettua, mutta ne ovat kuitenkin estäneet lisäsiirtymisen. Ehkäpä ne pitäisi korvata niin paksuilla puilla, että hirret saataisiin lopulta suoraan.
Talon hirret ovat pelkkahirsiä eli suorakulmaisia. Kivijalka on ladottuja kiviä. Talo on kengitetty eli alahirret vaihdettu vuosikymmeniä sitten. Tätä hirttä vaihdettaessa sai joku Kallion veljeksistä sydänkohtauksen, josta selvittiin nitroilla. Hirret ovat kuluneita lähes kaikkialla ja pyöristyneet, jolloin sammaltilke on pudonnut pois. Niitä on osin paikattu hampuilla.Välihirsien vaihtaminen onkin paljon vaikeampaa kuin alahirsien. Saa nähdä jääkö niiden vaihtaminen tuleville sukupolville.Multapenkit ovat jo valuneet pohjalle, joten lähinnä kesäasuminen on mahdollista.
Nurkat ovat ns. suoranurkkia, joissa hirret ovat lovettu ylä- ja alapuolelta. Hirrenpäät ovat varsin kuluneet ja peitetty laudoilla.
Josua asui tienpuoleista päätyä kahdessa huoneessa, joiden nimet ovat nykyisin Pitkäkamari ja Josuankamari, joka on porstuan takana. Joen puoleinen, aiemmin tupana toiminut iso huone, oli tuolloin kylmillään.
Pitkäkamari oli Josuan keittiö/tupa, jossa oli hella, keinutuoli, penkki ja jotain muita huonekaluja. Hella ja muuri olivat niin huonossa kunnossa, että ne oli purettava ja paikalla on nyt kevyttakka. Mutta sellaisen Högforssin kyllä ottaisi. Keinutuoli on nyt siirretty tuvan puolelle. Pitkässä kamarissa oleva sänky ja penkki taisivat olla Josuan (täytyypä tarkistaa Matilta).
Yläpuolella on nyt parvi, joka toimii nukkumatilana ja lämpenee syksylläkin kohtuu nopeasti. Tyhjentäessäni mullaksi muuttunutta yläpohjaa löytyi suutarin lestejä (toimihan talossa aikoinaan suutari), eläinten luita (myös luujauhomylly on ollut) ja KOPin asiakirjoja – tuohon aikaan ammattiin riitti hyvä käsiala.
Pikkukamari eli Josuan kamari toimi makuukamarina, jossa oli Josuan sänky ja kakluuni. Kakluuni on vieläkin toimiva, vaikka siinä harvemmin nykyään on tulta. Huone toimii nyt keittiönä, ainakin kun porukkaa on vähemmän paikalla.
Sisähirret ovat pääosin kunnossa. Pitkän kamarin seiniä puhdistettaessa löytyi 1700 luvun sanomalehtiä, mutta tuolloin ei tullut mieleen jättää niitä paikoilleen.
Varsinainen tupa ei ollut Josuan aikana enään käytössä. Siellä oli kaksi viljatynnyriä, jotka houkuttivat rottia - ja moni niistä pääsi hengestään. Taisi olla myös höyläpenkki. Tuvassa ollut hella meinasi kaataa koko tönön, onneksi Matti sen purki. Nyt tilalla on kamiina. Lämpiminä jouluina täällä on jouluakin vietetty.
Tuvan ja porstuan yläpuoliselle ullakolle, paikkaan jossa on kesäisin nukuttu, on laitettu Erkin kamari. Ullakko ollut ollut lähinnä varastona, mutta tulevana kesänä on tarkoitus paneloida katto ettei enää tulisi reikiä päähän ruosteisista kattonauloista. (kuvat lisättävä)
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.