Rautatie Kannukseen ja Ylivieskaan

Sen jälkeen kun säädyt monien tulisten keskustelujen jälkeen olivat päätyneet kannattamaan Pohjanmaan rataa Savon radan sijaan, alkoi taistelu rautatien paikasta. Ei ollut itsestään selvää, mihin rautatietä Tampereelta jatkettaisiin.

Porvarisääy ehdotti tuolloin rakenteilla olleen Tampere-Vaasa-radan jatkamista rannikokaupunkien, mm. Kokkolan ja Raahen kautta Ouluun. Suuri osa talonpojista taas piti parhaana vaihtoehtona rautatien ulottamista sisämaahan pitkin Maaselkää, jolloin sisämaan vesistöt aina Oulunjärveä myöten voitaisiin yhdistää merisatamaan. Kokkolaa pidettiin turvallisena satama – ja asemapaikkana, olihan kaupunki kunniakkaasti puolustautunut englantilaisten hyökkäyksiä vastaan itämaisen sodan aikana.

Sahlgren puolestaan esitti rautatietä vedettäväksi Nurmosta Kokkolan kaupunkiin ja sieltä ylöspäin Ylivieskan kautta Ouluun.

- Tähän suuntaan vedettynä tulisi rautatie olemaan välittäjänä läpitse kulkevan ja paikkakunnallisliikenteen välillä… Niistä monista puroista ja joista, joita on meren rannalla, ei olisi mitään haittaa, kun rautatie kulkisi kaukana rannasta ja siltarakennukset suurempien jokien ylitse olisivat helpommat toimittaa, Sahlgren perusteli.

Sahlgren siis halusi rautatien kulkevan Kannuksen kautta. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miten tämä – aluksi väähemmistön esityksenä ollut ehdotus – tuli lopulta kaikkien hyväksymäksi.

Kannuksessa kulkevan tarinan mukaan Sahlgren olisi juuri ratkaisevaa äänestystä edeltävänä iltana järjestänyt juhlat, joissa erityisesti hänen ehdotustaan vastustaneiden tarjoilusta huolehdittiin runsain mitoin. Ja seuraavana aamuna äänestyksen koittaessa säädyssä jäi vastustajien joukko suurelta osin saapumatta – näin Sahlgrenin esityksen taakse saatiin enemmistö.

Kertomuksen paikkansapitävyyttä on mahdoton varmistaa. Joka tapauksessa esitys voitti ja rautatie rakennettiin nykyiselle linjalle.

Kannuksen asema sijaitsi Oulun ja Seinäjoen puolessavälissä, siksi sille rakennettiin ensimmäisen luokan asemarakennus ja veturitalli.

Sahlgren otti valmistaakseen veturitallin tiilet. Hän perusti ”tiilipruukin” Vaetojaan, jossa oli hyvää savea. Tarvittava hiekka saatiin Roikolan takaa. Sahlgrenin sahalla sahattiin rakennustöissä tarvittu puutavara.

Rautatie valmistui 1886. Johan Petter Sahlgren ehti nähdä suurimman ja kauaskantoisimman aikaansaannoksensa valmistumisen, mutta ei ehtinyt kokea sen vaikutuksia kotikunnalleen ja lähiseudulle, sillä hän kuoli 6.9.1889.