Mylly, saha ja meijeri

Sahlgrenin yritystoiminta ei päättynyt kaupan perustamiseen. Hän oli varsin hyvin perillä maassamme tuolloin suosiossa olleista taloudellisista hankkeista ja kokeili näitä innokkaasti. Hänen seuraava suurempi liikeyrityksensä oli jauhomyllyn perustaminen.

Sahlgren haki lupaa myllyn perustamiseen Raasakankoskeen 1863. Lopullinen päätös tuli senaatilta 1866 ja jo saman vuoden keväällä avattiin kahden kiviparin mylly, jossa toinen kivipari oli jauhojen ja toinen ryynien jauhatukseen. Ryynikivet olivat varsin uusi keksintö ja ne olivat ainoat koko jokilaaksossa.

Myllyn perustamisen jälkeen Sahlgrenin liiketoimet olivat varsin vakaalla pohjalla. Sekä kauppa että mylly sopivat mainiosti paikkakunnan

elinoloihin. Lisäksi Suomessa tuolloin puhaltaneet vapaamieliset tuulet suosivat kaikenlaista yksityisyritteliäisyyttä. Maassamme alkoi ensimmäinen teollistumiskausi.

Sahlgren sai 1867 luvan perustaa myllynsä yhteyteen kaksiraamisen sahan pyörösahalla, johon käyttövoima saatiin myllyn toisesta vesirattaasta. Saha ei ollut kovin suuri ja sitä käytettiin pääasiassa paikkakuntalaisten sahaustarpeisiin.

Nähtävästi lisääntyneen lypsykarjatalouden rohkaisemana Sahlgren perusti joskus 1860 – ja -70-lukujen vaihteessa Raasankosken vanhaan vesimyllyyn meijerin ja toisen, höyrymeijerin, Nilkkulaan. Meijereitä kohtaan tunnettiin tuolloin vielä melkoisia ennakkoluuloja.

Oskari Tokoikin mainitsee muistelmissaan, että juuri paikkakunnan vanhoillinen henki esti meijerin kannattavuuden – asukkaat olivat liian konservatiivisia uskoakseen meijerin hyödyllisyyteen. Sivukylillä toimineet meijerit kannattivat paremmin, koska siellä oli enemmän maitoa